Sopupelit – Mitä ne on?

Vedonlyönnissä on pohjimmiltaan ideana, että vetoa lyövät henkilöt pyrkivät arvuuttelemaan otteluiden voittajia. Tämä arvailu ja arvuuttelu pohjataan tavallisesti siihen, että molemmat osallistujat pyrkivät voittoon täysillä. Aina näin ei kuitenkaan ole, vaan yhtälöön saattaa toisinaan liittyä raakaa huijaamista.

Niin sanotuissa sopupeleissä otteluiden tulokset voi olla käsikirjoitettu etukäteen kuin showpainissa ikään tai sitten toinen otteluiden osapuolista on autuaan tietämätön tilanteesta. Ottelun tahallinen häviäminen ei kuitenkaan loppupeleissä ole hankalaa, sillä kukaan ei pääse pelaajien pään sisään. Urheilija voi esimerkiksi virheen varjolla esittää epäonnistuvansa – tai vaihtoehtoisesti juosta hitaammin kuin jaloistaan pääsisi. Kenties erityisen helppoa on huijata tenniksen kaltaisissa tarkkuuslajeissa, joissa mailan asentoa ei tarvitse muuttaa paljonkaan, jotta tennispallo lentää linjasta yli tai suoraan päin verkkoa.

Tässä artikkelissa tutkimme sopupelien syitä ja motivaatioita sekä käännämme lopulta katseemme myös kuuluisiin kotimaisiin esimerkkeihin aiheesta!

Miksi sopupelejä järjestetään?

Sopupelien järjestämisen syitä ei kovin kauan tarvitse pohtia. Urheiluvedonlyönnissä liikkuu valtavia summia rahaa, ja tuloksen tietäminen ennakkoon yhdessäkin ottelussa voi tuottaa betsaajalle huimia summia käteistä. Kertoimen ei edes tarvitse olla paljon suurempi kuin 1,00, jotta siihen kannattaa panostaa rahaa, jos tuloksen tietää jo etukäteen. Niin sanotut matsien ”fiksaajat” saattavat vieläpä hyvinkin lyödä vetoa miljoonien eurojen arvosta, jolloin vaikkapa varsin matala 1,20:n kerroinkin voi tuottaa saman tien useiden satojen tuhansien eurojen tuotot. Tämä tosin toki riippuu siitäkin, kuinka suuri kullekin ottelulle tarjottu maksimipanos on.

Helpon taloudellisen hyödyn saaminen on tietenkin suurin – ja varmastikin ainoa – syy siihen, miksi sopupelejä ylipäätään järjestetään. Useimmiten tuomiot sopupeleistä kiinni jäämisestä ovat vakavat niin tuloksia manipuloinneille vedonlyöjille kuin mukana juonessa oleville urheilijoillekin. Muuan venezuelalainen tennispelaaja Roberto Maytin esimerkiksi sai 100 000 dollarin sakon ja 14 vuoden pelikiellon jäätyään kiinni osallisuudestaan matsifiksaukseen. 14 vuotta on pitkä aika ammattiurheilijan uralla!

Missä lajeissa tai sarjoissa sopupelejä järjestetään?

Sopupelejä voidaan järjestää periaatteessa missä tahansa lajissa. Sporttia pidempäänkin seuranneet lukijat varmasti tietävät, että esimerkiksi nyrkkeily on lajina kärsinyt pitkään sopupeliepäilyistä. Yksilölajeissa ei nimittäin kovinkaan monen henkilön tarvitse tietää tapauksesta, jolloin huijauksen jäljille on erittäin vaikea päästä. Sama pätee myös tennikseen, jonka ympärillä on viime vuosina pyörinyt erityisen paljon matsifiksausuutisia ja -huhuja.

Huomattavasti keskivertoa hankalampaa on fiksata lajeja, joissa täytyisi tehdä kokonainen joukkueellinen pelaajia tietoiseksi huijauksesta. Toisaalta voihan esimerkiksi yksittäinenkin ”myyrä” onnistua vesittämään kokonaisen jalkapallojoukkueen pelin niin tahtoessaan. Usein hälytyskellot alkavatkin soida siinä vaiheessa, kun vaikkapa jalkapallomaalivahti onnistuu söhläämään pallon oman maalinsa perukoille tai joku yksittäinen kenttäpelaaja mokaa hommansa epäilyttävänkin sopivasti.

Sen lisäksi, että sopupelit eivät katso lajia, eivät ne myöskään katso sarjaa. Onkin sinänsä salaliittoteoriamaista spekuloida, että matsien manipulointia tapahtuisi kovinkaan paljon kaikista korkeimmilla sarjatasoilla. Yleensä A-luokan huippu-urheilijat tienaavat jo valmiiksi niin paljon rahaa, ettei tilanne samalla tavoin tee varasta. Urheilun todellisilla supertähdillä on monesti liian paljon mainetta ja rahaa pelissä, jotta he haluaisivat heittää kaiken sen menemään – ellei heillä sitten tosiaan ole vakaa usko huijauksen pysymisestä salassa.

Kenties kaikista eniten sopupelejä nähdään kuitenkin alemmilla sarjatasoilla. Isoimmat vedonlyöntitoimistot päästävät asiakkaansa lyömään vetoa kaiken maailman yliopisto- ja nuorisosarjoista, joissa pelaavat urheilijat eivät välttämättä edes kilpaile ammatikseen.

Opiskelujensa ohessa jääkiekkoa pelaavalla, massoille tuntemattomalla perheenisällä ei välttämättä ole samanlaisia mahdollisuuksia tienata rahaa urheilulla kuin mitä vaikkapa Patrik Laineella – eikä hänellä myöskään ole samanlaista mainetta taustallaan. Yhtälön useat eri osaset – sekä henkilön oma moraalinen selkäranka – viime kädessä siis ratkaisevat sen, onko sopupelin todennäköisyys kovin suuri.

Ketkä tai mitkä tahot ovat sopupelien takana?

Sopupelejä ei yleensä voi järjestää aivan kuka tahansa. Esimerkiksi urheilijat itse eivät kovinkaan helposti voi lyödä vetoa itseään vastaan, sillä vedonlyönti ylipäätään on useimmissa sarjoissa urheilijoilta itseltään kiellettyä juuri tämän vuoksi. Se, miten tätä valvotaan, onkin sitten toinen asia, sillä kyllähän urheilija voisi teoriassa luvata vaikkapa ystävälleen hävitä tahallaan.

Usein sopupelien takana on kaiketi järjestäytynyttä rikollisuutta; esimerkiksi kiinalaisia syndikaatteja ja mafiaa. Monesti kyseessä voi olla melkoinen verkosto, joka junailee bisneksiä usean henkilön ketjun takaa. Tällä tavoin suojellaan konnuuksien alullepanijoita tilanteilta, joissa urheilija saattaa haluta kieltäytyä sopupeliin lähtemisestä ja käräyttää kyselijän.

Sopupelien järjestäjillä on usein jo valmiiksi paljon rahaa käytettävänään. Näin he pystyvät hyötymään matalistakin kertoimista ja ennakkosuosikkien voitoista. Todennäköisesti onkin paljon helpompaa maksaa häviöstä valmiille altavastaajalle kuin ennakkosuosikille. Epäilyksiäkin herää vähemmän, kun ottelun voittaa juuri se taho, jonka tilastojen valossa pitikin.

Sopupelit suomalaisessa urheilussa

Sitä helposti ajattelisi, että kaikenlaista tapahtuu, mutta ei meillä, vaan muualla. Suomen poliisivoimat ja hallintokin on totuttu näkemään pääasiassa ruusunpunaisten lasien läpi. Suomi on jo moneen kertaan valittu maailman vähiten korruptoituneimmaksi valtioksi, mikä on asia, mitä ei voi sanoa esimerkiksi monista Itä-Euroopan maista.

Vähäisestä korruptiosta huolimatta Suomessakin on ainakin urheilun osalta tapahtunut kauheuksia sopupelien muodossa. Kaikkein tunnetuin tapaus on Suomen jalkapallon vedonlyöntiskandaali -nimellä tunnettu sopupelivyyhti, joka oli valloillaan vuosina 2008–2011. Tämän peräti yli kolmen vuoden periodin aikana manipuloitiin lukuisia otteluita sekä Ykkösessä (entinen I divisioona) että Veikkausliigassa. Kierouksia junaili Singaporesta kotoisin oleva vedonlyöjä nimeltään Wilson Raj Perumal, jonka taustalla oli sadoista maailmalla tapahtuneista ottelumanipulaatioista vastuussa ollut aasialainen syndikaatti.

Toinen tunnettu sopupelitapaus Suomessa tunnetaan nimellä Pesäpallon sopupeliskandaali. Sekä tätä vuoden 1998 pesisskandaalia että Perumalin Suomessa järjestettyjä jalkapallomanipulointeja käsittelemme seuraavaksi!

Suomen jalkapalloskandaali

Synkän, yli kolmen vuoden ajanjakson aikana jopa 26 ottelua joutui manipuloinnin kohteeksi. Erityisen kyseenalaisesti toimi näistä 24 ottelussa mukana ollut Rovaniemen Palloseura, minkä lisäksi myös seurat kuten AC Oulu, IFK Mariehamn, Tampere United ja Porin Palloilijat olivat tavalla tai toisella sopupelimies Perumalin juonissa mukana.

Rovaniemen Palloseuran ensimmäiset manipuloidut ottelut saattoivat itse asiassa osua jo vuoteen 2004, jolloin seuran serbialaisen maalivahdin Ratko Marijanovicin epäiltiin tahallaan päästäneen maaleja verkkonsa perukoille. Samaan myllyyn tämä RoPSinakin tunnettu seura joutui vuonna 2008, kun potkut saanutta maalivahtia Nikolai Pavlenkoa epäiltiin vastaavista syytöksistä. Vyyhdin selvittyä vuonna 2011 peräti yhdeksää RoPSin pelaajaa syytettiin lahjusten vastaanottamisesta. Vain kaksi pelaajista myönsi syytteet, mutta rangaistuksena kullekin syytetylle tuli 6–18 kuukautta vankeutta. Erityisesti vilpin katsottiin olevan seuran sambialaisen valmentajan Zeddy Zaletin syytä.

AC Oulusta syytteen sai kaksi niin ikään sambialaista jalkapalloilijaveljestä – Dominic ja Donewell Yobe –, joista kumpainenkin tuomittiin lahjuksen vastaanottamisesta seitsemän kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Veljet olivat suostuneet pelaamaan huonosti 50 000 euron palkkiosta pelissä, joka päättyi lopulta 5–0 vastustaja TPS:n eduksi. Valmentaja Juha Malinenkin syytti veljeksiä huonosta pelaamisesta, kun taas veljekset itse kertoivat kieltäytyneensä siitä, mistä heille maksettiin. Donewellin oli alun perin pitänyt hankkia itselleen punainen kortti ja Dominicin aiheuttaa vastustajalle rangaistuspotku. Molemmat veljekset olivat joka tapauksessa saaneet Perumalilta luvatut rahansa.

IFK Mariehamnissa korruptiolistalle päätyi Willis Ochieng -niminen kenialaismaalivahti, jolle maksettiin 50 000 euroa maalien päästämisestä FC hakaa ja MYPA:aa vastaan.

Tampere Unitedin ja Porin Palloilijoiden kyseenalaisissa tapauksissa Perumal toimi rahoittajana. Tampere Unitedille singaporelainen maksoi 300 000 euroa, minkä katsottiin olevan pyrkimys vaikuttaa seuran määräysvaltaan, mikä ei kolmannelta osapuolelta ole luvallista kansainvälisissä UEFA:n ja FIFA:n säännöksissä. Samalla Tampere Unitedin – aivan kuin Porin Palloilijoidenkin – johtoryhmää joutui syytteisiin ja lopulta myös tuomioihin rahanpesusta.

Pesäpallon sopupeliskandaali

Pesäpallo on Suomessa erittäin suosittu ajanviete, mutta rakastetun lajin maine koki vuosituhannen vaihteessa erittäin kovan kolauksen. Mustaksi torstaiksi kutsutaan päivämäärää 13.8.1998, jolloin skandaali vähitellen paljastui kansalle MTV3:n toimittaja Erkki Valtamäen tekemän sopupeliepäilyjutun ja siihen liitettyjen aputuomareiden haastatteluiden myötä. Veikkauskin totesi tämän jälkeen vastaanottaneensa joukon erikoisia pitkävetoja otteluihin. Melkoiset pivekunkut siis asialla!

Pian kävi ilmi, että pesäpallon kulisseissa oli tapahtunut laajamittaista manipulointia, jossa oli mukana paitsi pesäpallon pelaajia, myös johtoryhmää, edustajia ja toimitsijoita. Tavoitteena tällä sakilla oli tehdä rahaa sovituilla tuloksilla. Yhteensä poliisi päätyi ottamaan esitutkintaansa mukaan peräti 460 henkilöä, mikä on Suomessa ja yhden lajin mittakaavassa aivan valtava määrä. Lopulta tuomioita tosin langetettiin ”vain” 30 ihmiselle, joille sateli sakkoja, ehdollista vankeutta ja korvausvaateita Veikkaukselle. Veikkaus arvioi hävinneensä tapahtumasarjan myötä sievoiset 14 miljoonaa markkaa eli nykyrahassa yli 2 miljoonaa euroa.

Lopuksi

Koskaan ei voi tietää, milloin seuraava sopupeli iskee. Onneksi sopupelien mahdollisuudesta ollaan kuitenkin tänä päivänä sen verran tietoisia, että peli todennäköisesti pysyy rehellisenä ainakin suurimman osan ajasta… Vai pysyykö?

Tarjolla uusia vedonlyöntibonuksia

BONUS

Talletuksen tuplaus 200€ asti

KIERRÄTYS

5x (Minimikerroin 1.5)

MIKSI?

Helppo bonus!

BONUS

10€ kierrätysvapaa ilmaisveto

KIERRÄTYS

Ei kierrätystä

MIKSI?

Kiva bonus harrastelijalle

BONUS

10€ kierrätysvapaa ilmaisveto

KIERRÄTYS

Ei kierrätystä

MIKSI?

Mukana myös ilmainen pääsy 3000€ vedonlyöntiturnaukseen