Vedonlyöntisivustojen lisenssit ja verovapaus
Vedonlyönti ja rahapelaaminen ovat monelta osin melko yksinkertaista ja yleistajuista puuhaa. Jos ihminen tahtoo lyödä vetoa, tulee hänen ainoastaan rekisteröityä uudelle vedonlyöntisivustolle, tehdä talletus ja lyödä veto kiinni. Paljon tämän monimutkaisempia eivät nämä käytännön asiat ole, mutta niiden taakse kyllä kätkeytyy kaikenlaista kiinnostavaa. Kenties erityisen tärkeää on kiinnittää huomiota vedonlyöntisivustojen lisensointiin.
Tavan tallaaja ei välttämättä edes tiedä, mitä lisensointi tarkoittaa. Mitä ylipäätään ovat lisenssit? Mikä niiden merkitys on? Mistä niitä saa? Ovatko ne jotain syötävää?
Tämä Pivekunkun artikkeli vastaa kaikkiin tärkeimpiin kysymyksiisi lisensseistä ja niiden merkityksestä! Sama opas lisensseistä käy myös nettikasinoihin.
Mitä lisenssit ovat?
Lähdetäänpä liikkeelle ihan alusta. Eli mitä lisenssit edes ovat – ja miten ne liittyvät vedonlyöntiin?
Ensimmäisenä on tärkeää tietää, että elämme erittäin järjestäytyneessä maailmassa, jossa lakeja, sääntöjä ja säännöksiä on joka puolella. Tiesitkö esimerkiksi sitä, että Suomen lain mukaan taksikuski ei saa soittaa autossa radiota ellei hän ole maksanut siitä erikseen lupamaksuja? Sama pätee myös ravintoloihin: musiikkia ei saa soittaa ellei copyrighteja valvova Teosto ole saanut siivuaan. Toisinaan sitä saattaakin jopa nähdä, kun joku, yleensä vanha ihminen käy sivistämässä nuorta henkilökuntaa moisista rankoista rikkomuksista ja niiden potentiaalisista seuraamuksista.
Myöskään uhkapelitoimijat eivät tässä maailmassa pysty elämään pellossa tai tarjoamaan palveluitaan ilman minkäänlaista harkintaa. Vedonlyönti on vakava asia, jossa pyörii paljon rahaa, joten myös vedonlyöntipalveluita toimeenpanevat toimijat halutaan pitää herran nuhteessa.
Ja meidän vedonlyöjien kannalta alan sääntely onkin voittopuolisesti hyvä asia.
Eihän kukaan meistä kuitenkaan halua, että kenellekään annetaan täysin vapaat kädet rahojemme kanssa. Muutoinhan vedonlyöntisaitti voisi vaikkapa paljon betsatun ottelun jälkeen päättääkin jättää maksamatta rahat ja laittaa lapun luukulle. Jos kukaan ei pitäisi huolta oikeuksistamme, eivät sitä todennäköisesti tekisi monet yritykset itsekään.
Lisenssit ovat modernin maailman kädenojennus toimijoille, jotka haluavat tarjota asiakkailleen melkein mitä tahansa palveluita– vaikkapa uhkapelaamista. Lisenssejä myöntävät valvojaelimet käytännössä takaavat myöntämillään lisensseillä lisenssin saavan toimijan toiminnan rehellisyyden ja kunnollisuuden. Tällä tavoin asiakkaat voivat nopeasti nähdä, että kohde, johon he aikovat laittaa rahaa, on varmasti oikeasti asiallinen ja satsauksen arvoinen. Lisenssi kertoo hyvää toimijan liiketoiminnan laillisuudesta.
Mistä vedonlyöntisivusto voi saada lisenssin?
Pidempään uhkapelialaa seuranneet ovat saattaneet huomata, että toisinaan jopa jotkut suomalaiset silmää tekevät suosittelevat tiettyjä kasinoita omilla sosiaalisen median tileillään. Yksityishenkilöt tai julkkikset eivät kuitenkaan tietenkään voi jakaa lisenssejä, vaan lisenssejä voivat myöntää vain lain valtuuttamat tahot. Yksityishenkilöt puolestaan voivat jakaa suosituksia tai välittää mainoksia, joissa laitetaan ikään kuin yksittäisten henkilöiden maine pantiksi.
Tunnettuja vedonlyöntisivustojen lisensoijia ovat esimerkiksi seuraavat toimijat:
- Maltan peliviranomainen (Malta Gaming Authority)
- Ison-Britannian pelikomissio (UK Gambling Commission)
- Ruotsin peliviranomainen
- Viron vero- ja tullivirasto
- Gibraltarin pelikomissio
- Curacao eGaming
Tämä on toki ainoastaan pintaraapaisu kaikista maailman vedonlyöntisivustojen lisensoijista.
Eroavatko pelilisenssit jotenkin toisistaan?
Erot lisenssien välillä ovat suuria. Kaikkien lisenssien pätemisala ei esimerkiksi ole läheskään yhtä laaja kuin toisilla. Esimerkiksi voi ottaa Ruotsin ja Ison-Britannian lisenssit, jotka molemmat koskettavat ainoastaan kyseisten maiden kansalaisia. Ruotsin lisenssi on ruotsalaisille pelaajille merkki siitä, että juurikin ruotsalaiset saavat Ruotsin lain mukaan pelata kyseisellä sivustolla. Sama pätee myös Ison-Britannian lisenssiin – sen myötä isobritannialaiset saavat nauttia sivustojen antimista.
Jos haluat sivuston ilman Suomi lisenssiä, niin Yleispätevien lisenssien joukossa sen sijaan ovat esimerkiksi Maltan, Viron, Gibraltarin ja Curacaon lisenssit. Nämä lisenssit eivät ota kantaa siihen, mistä pelaaja on kotoisin. Maltan lisenssin alaisuudessa olevalla vedonlyöntisivustolla pelaava asiakas siis jossain määrin noudattaa Maltan pelilainsäädäntöä, kun taas Curacaon lisenssin alaisuudessa olevalla vedonlyöntisivustolla pelaava asiakas noudattaa Curacaon pelilainsäädäntöä.
Mitä tiukemmalta lisensoijalta vedonlyöntisivuston lisenssi on peräisin, sitä tiukempaa sääntelyä vedonlyöntisivusto joutuu noudattamaan. Esimerkiksi Ison-Britannian lisenssi on tullut tunnetuksi erityisestä pikkutarkkuudessaan muun muassa markkinoinnin suhteen. Ison-Britannian lisenssiä ei esimerkiksi voi saada, mikäli sivustolla esiintyy kuvia ihmisistä, jotka näyttävät alle 30-vuotiailta. Samaten UKGC:n lisenssin alaisuudessa toimivat nettikasinot eivät saa kaupata asiakkailleen ”ilmaiskierroksia” (free spins), vaan niiden täytyy kutsua kierroksiaan bonuskierroksiksi (bonus spins), mikäli ne eivät kirjaimellisesti ole täysin ilmaisia, vaan vaativat talletuksen. Lisenssit toisin sanottuna voivat auttaa tekemään pelaamisesta myös läpinäkyvämpää ja reilumpaa.
Lisenssien välillä on eroja myös siinä, kuinka helposti ne voi saada ja kuinka helposti ne voi menettää. Kuten yläpuolella olevista esimerkeistä kävi ilmi, täytyy uhkapelisivustojen pitää toimintansa varsin puhtaana – tai puhdistaa se valmiiksi – ennen kuin mahdollisuus Ison-Britannian lisenssin saamiseksi realisoituu. Sen sijaan vaikkapa Curacaon lisenssin saaminen on tunnetusti verrattain nopeaa ja vaivatonta, minkä lisäksi kyseisen lisenssin menettäminen on harvinaista.
Millä perusteella vedonlyöntisivusto valitsee itselleen lisenssin?
Lisenssit eivät koskaan ole ilmaisia. Prosessi ei mene niin, että sivusto vain kutsuu lisensoijan luokseen ja saa lisenssin vierailun päätteeksi. Ei suinkaan. Lisensoijat nimittäin voivat käsitellä saamiaan lisenssihakemuksia useita viikkoja ennen tuomionsa antamista. Maltan peliviranomainen ilmeisesti käsittelee hakemukset keskimäärin 12–16 viikossa, kun taas Curacao eGaming käsittelee ne 2–4 viikossa. Ero on suuri.
Lisenssejä jakelevat toimielimet saattavat vaatia yrityksiltä hyvinkin monenlaisia asioita. Ison-Britannian pelikomissio esimerkiksi edellyttää vedonlyöntisivustoilta merkittävästi enemmän läpinäkyvyyttä kuin mitä heikoksi monesti haukuttu Curacaon lisenssi. Curacaon lisenssillä toimivat pelialan yritykset voivat myös piilotella tulotietojaan ja yhtiörakenteeseensa liittyviä asioita helpommin kuin mitä useimpien eurooppalaisten lisenssien alaisuudessa toimivat toimijat.
Suuri tekijä siinä, minkä lisenssin pelipaikka päätyy hankkimaan, on myös lisenssin hinta. Jälleen kerran Curacaon lisenssi on kukkarolle paljon kevyempi hankinta kuin vaikkapa Maltan lisenssi. Tarkkoja lukuja ei meillä ole antaa, mutta ilmeisesti erot ovat sitä luokkaa, että Curacaon lisenssi maksaa vuodessa vähemmän kuin mitä vaikkapa Maltan lisenssi kuukaudessa. Toisaalta ansaintamallit ovat eri lisensoijilla hyvin erilaisia, ja uhkapelisaitit saattavat joutua maksamaan kuukausimaksujen lisäksi myös prosentuaalisia tuottoja saamistaan tuotoista. Mitä enemmän sivusto tuottaa, sitä enemmän se monesti joutuu maksamaan arvokkaimmista lisensseistään. Toisaalta sitä enemmän sillä myös on varaa maksaa.
Tiettyjen lisenssien saaminen saattaa edellyttää vedonlyöntitoimistoilta myös tietynlaista varakkuutta. Vedonlyöntisivustoa ei yleensä saa laittaa pystyyn, jos tilillä ei muutenkaan ole valmiiksi riittävästi rahaa voittojen maksamiseksi asiakkaille. Kaikkia tällaisia asioita lisensoivat osapuolet pitävät silmällä harkitessaan, keille lisenssejä myönnetään tai tarkemmin sanottuna myydään.
Voiko rahapelisivustojen lisensointitilanne vaihdella?
Lisensointitilanne ei aina ole kiveen hakattu asia. Toisinaan vedonlyöntisivustot ja nettikasinot saattavat aloittaa operoinnin jollain heikolla lisenssillä (esimerkiksi Curacao) ja lisätä valikoimiinsa myöhemmin jonkin toisen, vaikkapa Maltan lisenssin. Syitä tähän on tietenkin monia. Curacaon lisenssin jonotusaika esimerkiksi on paljon Maltan lisenssiä lyhempi, joten aloitteleva uhkapeliyritys saattaa haluta ikään kuin hypätä jonon ohi ottamalla käyttöönsä ensin jonkin nopeasti saatavan lisenssin. Samalla kyseinen sivusto voi kuitenkin pyörittää bisnestään todella asiallisesti ja vahvemman lisenssin arvoisesti, sillä se on samalla jonossa tähän vahvempaan lisenssiin. Näin ollen heikko lisenssi uudella kasinolla ei aina tarkoita sitä, että kasino itsessään olisi heikko tai panostaisi vain vähän rahaa turvallisuuteen ja lisensointiasioihin.
Joskus rahapelisivustot voivat myös menettää lisenssejään. Vuonna 2020 kasinojätti Genesis Global Limited menetti Ison-Britannian lisenssinsä väliaikaisesti, koska yrityksen epäiltiin rikkoneen lisenssin asettamia laatuvaatimuksia. Ongelmat kuitenkin ilmeisesti saatiin ratkottua, ja näin Genesis sai lisenssinsä jälleen takaisin vuoden 2021 puolella. Lisenssin poissaolon aikana Genesis ei saanut laillisesti tarjota palveluitaan Isossa-Britanniassa asuville asiakkaille.
Mitkä lisenssit ovat parhaita suomalaisesta näkökulmasta?
Suomalaisittain parhaita lisenssejä ovat sellaiset, jotka ovat peräisin Euroopan unionin ja/tai Euroopan talousalueen sisällä vaikuttavilta toimijoilta. Suomalaisen lainsäädännön mukaan näiden lisensoijien lisensoimat sivustot pystyvät nimittäin tarjoamaan suomalaisille asiakkailleen verovapaita voittoja. Voittojen verovapaus on merkittävä kilpailuetu, sillä kukapa nyt haluaisi maksaa siivun vaivalla tienaamista pelivoitoistaan verottajalle!
Itsestäänselvää ei voittojen verovapaus kuitenkaan ole. Eurooppalaisten Maltan ja Viron peliviranomaisten lisäksi lisenssejä suomenkielisille rahapeli- ja vedonlyöntisivustoille tarjoaa esimerkiksi juurikin Curacaon peliviranomainen. Curacaon lisenssin alla toimivilta sivuilta saaduista voitoista pitää lain mukaan ilmoittaa verottajalle ja maksaa verot.
Jos haluat harjoittaa uhkapelaamista netissä, suosittelemme ensisijaisesti suosimaan Maltan lisenssin alaisuudessa toimivia sivustoja. Verovapaiden voittojen lisäksi tällaiset sivustot tarjoavat suomalaisille asiakkaille taatusti luotettavaa ja turvallista palvelua.
Mistä tietää, minkä lisenssin alla vedonlyöntisivusto toimii?
Vedonlyöntisivustojen lisensseistä pääsee helposti selville. Koska lisenssit omalta osaltaan kertovat pelitoiminnan laillisuudesta ja tasosta, pyritään tiedot niistä laittamaan paikkaan, jossa ne ovat helposti saatavilla – nimittäin etusivun alareunaan. Englanniksi tätä paikkaa kutsutaan footeriksi, johon on tapana sisällyttää myös muita tuiki tärkeitä yritystietoja sekä mahdollisia mainintoja esimerkiksi rahansiirtoon liittyvistä yhteistyökumppaneista.
Lisenssiasioihin perehtymättömät asiakkaat eivät useimmiten tiedä, että muun muassa Curacaon lisenssillä toimivat sivut eivät voi tarjota asiakkailleen verovapaita voittoja – eikä tästä koskaan mainita erikseen kyseisillä sivustoillakaan. Näinpä kannattaa olla erittäin tarkkana sen suhteen, mikä lisenssi kasinon alareunassa näkyy. Jos taas lisensseistä ei ole minkäänlaista mainintaa, kannattaa saman tien poistua vähin äänin ja jättää sivusto oman onnensa nojaan.
Pivekunkun vinkkiviitonen on, että lisenssitilanne kannattaa tarkastaa saman tien sivustolle saapuessa. Ethän siis turhaan innostu hyvältä kuulostavista vedonlyöntibonuksista ennen kuin olet perillä siitä, kannattaako sivustolle ylipäätään liittyä. Ellei luvassa ole kerrassaan loistavia bonuksia ja muutenkin viimeisen päälle olevaa toimintaa, ei Curacaon lipun alla operoivia pelipaikkoja kannata käyttää.
Tulevaisuuden havinoita: suomalainen lisenssijärjestelmä?
Viime vuosina suomalaisessa pelikentässä on käyty runsaasti keskustelua siitä, pitäisikö kotimainen yksinoikeusjärjestelmä viimein murtaa. Veikkauksen monopoli on horjunut muun muassa Ylen tekemien dokumenttien ja useiden mainostuskohujen myötä. EU-lainsäädännön mukaisesti valtiolla saa olla muut pois sulkeva pelimonopoli ainoastaan siinä tapauksessa, että monopoli hyödyttää vastuullisuutta. Useiden julkisuuteen tulleiden tietojen myötä Veikkaus ja päättäjät ylipäätään ovat epäonnistuneet tässä edellytyksessä pahasti.
Vaihtoehtoja valtion uhkapelimonopolille on pari kappaletta. Yksi olisi se, että markkinat avattaisiin kaikille toimijoille tasapuolisesti. Tätä tuskin kuitenkin mikään moderni hyvinvointivaltio sallisi, joten jäljelle jää Ruotsissa jo pari vuotta sitten käyttöön otettu lisenssimalli. Ruotsissa valtio hyväksyy markkinoille valtiollisten toimijoiden lisäksi sellaiset asianmukaiset yritykset, jotka ovat valmiita maksamaan kyseisestä etuoikeudestaan lisenssi- eli lupamaksuja. Seurauksena on järjestelmä, jossa valtio saa rahaa ulospäin pelaamisesta ja asiakkaille itselleen taataan useita yhteiskunnallisesti hyväksyttyjä ja turvallisia vaihtoehtoja.
Toistaiseksi suomalainen hallitus on valitettavasti tuntunut haluavan myötäillä enemmän Norjan kuin Ruotsin uhkapelimallia. Norjassa ulospäin suuntautuvaa uhkapelaamista on pyritty estämään erilaisilla rahansiirtoestoilla, jotta pelaajat voisivat pelata ainoastaan Norjan monopolipalveluissa. Tällaista kanavointitaktiikkaa on väläytelty myös Suomessa.
Nähtäväksi jää, miten tämänhetkinen hallitus ja tulevat hallitukset tulevat mylläämään kotimaista uhkapelikenttää. Pivekunkun näkökulmasta Ruotsin malli tuntuu avoimuudessaan paljon liberaalimmalta ja modernimmalta kuin mitä Norjan keskiaikainen rajoittava malli!
