Jalkapallon Superliiga – Nousu ja tuho
Suurella kohulla otsikot varastanut Superliiga esiteltiin yleisölle sunnuntaina 18.4.2021. Ei ehditty edes juhlallisuuksia viettää, kun jo keskiviikkoon 21.4.2021 mennessä joukkue yksi kerrallaan ilmoitti perääntyvänsä hankkeesta. Tarinan käsikirjoitus tuskin pääsi yllättämään ketään vannoutunutta jalkapallon ystävää.
Tässä artikkelissa on tarkoitus tuoda kirjoittajan näkemys siitä, miksi näin pääsi käymään ja miksi eurooppalainen seurajoukkue jalkapallo vaatisi kunnon ravistelua.
Palataan ajassa vuoteen 2003, jolloin venäläinen miljardööri Roman Abramovich ostaa omistukseensa perinteikkään englantilaisen jalkapalloseuran Chelsea FC:n. 18 vuotta ja yli kaksi miljardia euroa myöhemmin, joukkue on voittanut Valioliigan mestaruuden viidesti ja mestareiden liigan kertaalleen. Todettakoon, että ainut mestaruus ennen Abramovichin tuloa oli vuodelta 1955.
Vuonna 2008 Manchester cityn ostaa Abu Dhabin emiirin Khalifa bin Zayed al-Nahyanin velipuolen šeikki Mansour bin Zayed al-Nahyanin omistama Abu Dhabi United Group. Sen jälkeen joukkueeseen ostettu 282 pelaajaa ja rahaa on palanut pelkkiin siirtosummiin toista miljardia euroa. Omistajavaihdoksen jälkeen City on voittanut valioliigan neljästi, ennen öljyrahoja City oli voittanut Valioliigan kahdesti, 1937 ja 1968.
Vuodesta 1974 Ranskan pääsarjassa pelannut PSG sai uuden omistajan vuonna 2012. Seuran omistaa qatarilainen sijoitusyhtiö Qatar Sports Investments. Sen jälkeen pelkästään siirtosummiin on upotettu yli 1,2 miljardia euroa ja sen päälle PSG tunnetaan nykyurheilussa avokätisimpänä palkanmaksajana koko maailmassa. Tämän jälkeen PSG on juhlinut Ranskan mestaruutta seitsemän kertaa. Mainittakoon, että aikaisemmat mestaruudet olivat vuosilta 1986 ja 1994.
Edellä mainittujen esimerkkien pohjalta on varsin oikeutettua sanoa, että rahalla voidaan ostaa menestystä. Fanien ja pienempien seurojen painostama UEFA joutui määrittelemään uuden Taloudellisen reilunpelin säädökset hillitsemään rahankäyttöä. Ajatus on ollut kaunis paperilla, mutta todellista vaikutusta sillä ei ole ollut. Vai miltä kuulostaa Manchester Cityn saama 10 miljoonan euron sakko reilunpelin sääntöjä rikkoessa? Todellisuudessa UEFA:lla ei ole ollut minkäänlaista halua puuttua jalkapallossa liikkuvan rahan määrään, kunhan sitä vaan on ja mahdollisimman paljon. Ketään ei ole häirinnyt, se että aiemmin köyhän työläisväestön luomasta lajista on syntynyt šeikkien ja oligarkkien leikkikenttä.
21.4.2021 muistetaan päivänä, jolloin läpeensä korruptoitunut ja mätä UEFA sai vihdoin sitä mitä on jo pitkään tilannut. Miksi antaa UEFA:n syödä kermat kakun päältä, kun ne voisi itsekin ottaa. Oli lähinnä huvittavaa kuunnella UEFA:n johtohenkilöiden sydäntä särkeviä lausuntoja Superliigasta ja yhtenäisestä suuresta jalkapalloperheestä. Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, millaisia tulevia arvokisaisäntiä on tulossa, tunnetut ihmisoikeuksien rakastajat Qatar ja Venäjä. Nyt oli aika vedota faneihin ja ylistää suurta yhtenäisyyttä, kun oma pesä oli vaarassa. Todellisuudessa faneja on pidetty pilkkanaan ja ryöstetty käsittämättömillä lippujen hinnoilla toista vuosikymmentä.
Menemättä Superliigaan sen enempää on syytä pohtia miten toimintaa eurooppalaisessa jalkapallossa pitäisi muuttaa, jotta se palvelisi paremmin itse faneja ja seuroja. Ensimmäisenä tulee mieleen Saksassa käytössä oleva 50+1 sääntö, joka tarkoittaa sitä, että kannattajien on omistettava seurasta vähintään 51 prosenttia. Tämä takaa sen, että yksikään miljardööri tai sijoitusyhtiö ei tule hallitsemaan ja päättämään seuran asioista. Paitsi se, että sillä estettäisiin Superliigan kaltaiset yritykset, sillä voitaisiin palauttaa lippujen hinnat kohtuulliselle tasolle. Varsinkin Englannissa fanit ovat tuskailleet jo yli sadan euron hintaisien lippujen kanssa, kun vastaavasti Saksassa Bayernin ja Dortmundin kannattajat pääsevät edelleen peleihin alle kahdenkymmen euron.
Toinen varteenotettava keino olisi säätää Pohjois- Amerikan ammattilaisliigoista tuttu palkkakatto. Nykyinen systeemi, missä siirtosummat ja palkat ovat karanneet jo aivan mielipuolisiin summiin on mielestäni tullut tiensä päähän. Tällä hetkellä nykysysteemin suurin hyötyjä ökyrikkaiden seurojen lisäksi on pelaaja agentit. Paul Pogban siirtyessä Juventuksesta Manchester Unitediin, superagentti Mino Raiolan kerrotaan netonneen kaupasta itselleen 25 miljoonaa euroa. Kilpailu miljardöörien omistavia seuroja vastaan on osoittautunut mahdottomaksi muille suurseuroille kuin Bayernille. Barcelonan velan määrä nykyisessä kilpavarustelussa on johtanut yli miljardin euron suuruiseen velkaantumiseen. Lähelle pääsee myös suuri ja mahtava Real Madrid 800 miljoonan euron veloilla. Italiassa kärjessä on Inter yli 600 miljoonan veloilla, Roma ja Juventus ovat noin 500:ssa miljoonassa.
On selvää, että nykyisellään tilanne ei voi jatkua. Ennen pitkää rahan määrä tulee tappamaan kilpailun, ellei sen käyttöä pystytä hillitsemään. Superliigaakaan ei varmasti ole lopullisesti kuopattu. Nyt vain kokeiltiin kepillä jäätä korona- viruksen tuoman mahdollisuuden vuoksi. Olisi kiinnostavaa kuulla teidän lukijoiden mielipiteitä Superliigasta ja nykyisen systeemin, missä menestystä on ostettavissa rahalla. Sana on vapaa…
Tarjolla uusia vedonlyöntibonuksia
[supsystic-price-table id=10]
